Velvollisuus ja vastuu
Ihmisen kieli on kummallinen. Jotkut sanat voivat tarkoittaa eri asioita: kannustin voi tarkoittaa joko keppiä tai porkkanaa. Jotkut sanat taas on tarkoitettu tarkoittamaan jotain, mutta niitä käytetäänkin tarkoittamaan jotain ihan muuta: sopeuttaminen, jolla poliitikko tai virkamies tarkoittaa valtion kulujen leikkaamista. Sitten on sanoja, jotka sekottuvat, koska niillä tarkoitetaan usein samaa asiaa: velvollisuus ja vastuu.
Onko sillä sitten väliä, jos jotkut sanat ymmärretään samalla tavalla? Vastakysymys: eikö olisi parempi ymmärtää ne eri tavalla? Silloin kieli olisi rikkaampi.
Vastuu alkaa siitä kun velvollisuus loppuu
Määritellään tässä velvollisuus ja vastuu eri asioiksi. Saa olla eri mieltäkin. Velvollisuus tulee ulkoapäin ja vastuu sisältäpäin. Velvollisuus on asenne, jolla suhtaudutaan yhteisön määrittämiin lakeihin ja sääntöihin. Ihmisellä on velvollisuus noudattaa lakeja ja sääntöjä.
Kaikkeen ihmisen toimintaan ei voi millään määrittää sääntöjä ja lakeja. Mikään lakikirja ei olisi riittävän paksu siihen. Vaikka lakien henkeäkin noudattaa, niin ihmisen elämismaailma on niin moniuloitteinen ja monimutkainen, että on mahdotonta säätää velvollisuuksia kattamaan kaikea sitä. Siksi tarvitaan jotain velvollisuuksien lisäksi ohjaamaan ihmisen eettistä toiminta. Ja se on vastuu.
Vastuu kasvaa huolesta
Vastuu on tunne ja se syntyy huolesta. Huoli pitäisi tässä ymmärtää positiivisena tunteena. Se syntyy kun ihminen pystyy sietämään syyllisyyttä ja pyrkii korjaamaan joko konkreettisesti tai kuvitellusti aiheuttamansa ikävän tapahtuman*. Tapahtuma voi olla se kun antaa oven mennä kiinni toisen nenän edestä tai sitten kun maapallon ilmasto lämpiää liikaa.
Huoli on ikävä kyllä meidän maailmassamme muuttumassa negatiiviseksi: don't worry be happy - mielessä. Se johtunee siitä, että syyllisyyttä on niin vaikea sietää. Se on käymässä raskaaksi kun ihminen on oppinut ymmärtämään aiheuttamansa ongelmat liian viheliäisiksi.