Top-down vai bottom-up?

Hiljattain pidettiin luento, jossa saksalainen tutkija Max Koch esitelmöi ilmastonmuutoksen ja talouskasvun yhteyksistä. Hän kertoi (kohdassa 1:03:40) ristiriidasta, joka syntyy kun talouskasvua kritisoivat ihmiset sanovat, että on väärin olettaa ratkaisijoiksi valtioita, mutta vaativat kuitenkin valtioilta toimia (top-down). Koch sanookin myöhemmin videolla, että parempi olisi lisätä demokratiaa, jotta kansalaiset voisivat vaikuttaa (bottom-up) muutenkin kuin vain vaaleissa joka neljäs vuosi.

Ihmiset ihan asiantuntijoita myöten tuntuvat olevan ymmällään sen edessä kuka on vastuussa. Ovatko yksittäisen ihmisen toimet vain lillukanvarsia ja ratkaisu löytyy ainoastaan poliittisten päätösten kautta? Hämmennystä lisää se, että myös poliitikot tuntuvat olevan ihan pihalla koko asiassa. Vai mitä mieltä tästä kannatuskyselyjen kärjessä olevan pääministeriehdokkaan lausunnosta:

"Ei se mikään lihavero ole, kun arvonlisävero, joka on vähän korkeampi lihalle kuin kasviksille tai ilmaston kannalta puhtaammille vaihtoehdoille. Olen itse lihansyöjä edelleenkin ja olen sen valmis maksamaan, koska mielestäni oleellista on se, että saamme tämän maapallon säilytettyä tuleville sukupolville, Rinne toteaa."

Maan johtoon pyrkivä puoluepomo uskoo siis, että maksamalla enemmän lihasta, jota ihmiset pistävät poskeensa kuten ennenkin, maapallo pelastuu. Maksamalla, höh?

Traagista tässä on se, että ihmiset oikeasti uskovat, että rahalla selvitään aina kaikista ongelmista. Ilmastonmuutoksen torjuntakin on ikävä asia, koska se tulee maksamaan maltaita ja siksi sitä pitää vastustaa. Bottom-up oikeasti tarkoittaisi sitä, että kerrotaan päättäjille, että raha ei ratkaise, vaan toimet. Se, että jättää jonkun tekemättä, ei maksa mitään. Päinvastoin, siinä säästää rahaakin.