Toivoa pienestäkin

Hesarissa haastatellulla ekumeniikan professori Risto Saarisella on oiva lääke ilmastoahdistukseen. Toivoa ei sovi heittää kaivoon, mutta sille pitää olla ensin perusteita. Hän viittaa Kantiin:

"Kantin näkemys on, että ei ole hyvä toivoa ilman perusteita. Ensin on hankittava tietoa ja tehtävä jotain asioiden hyväksi. Vasta sitten on lupa toivoa."

Tietoa saa yllinkyllin ja pienetkin teot auttavat. Toivottomuus syntyy siis siitä, että ei päästä tietoa sisäänsä tai jättää tekemättä mitään. Silloin ei ole lupa toivoa parempaa. Ahdistus pitää torjua muilla keinoin.

Mitä ne pienet teot sitten voisivat olla? Tapetilla on ollut ainakin lihan kulutus, liikenne ja asuminen.

Lihan syöntiä voi vähentää. Vaihtoehtoja on runsaasti. Ei sitä kokonaan tarvitse lopettaa. Voihan silloin tällöin laittaa possun sisäfileen uuniin tai mökillä paistaa makkarankin. Ehkä siitä jopa nauttii enemmän kun saa harvemmin. Toivoa on. Tietenkin voi ajatella, että minun lihansyönnillä ei ole käytännössä mitään vaikutusta tai että nyt ne päättää minun puolestani, mitä lautaselleni laitan. Toivottomuus säilyy.

Autolla voi ajaa vähemmän tai ainakin kaasujalkaa voi helposti keventää. Rahaakin säästyy, eikä se elämä nyt niin hirveästi tarvitse muuttua tai voi jopa muuttua paremmaksi. Toivoa on. Tietenkin voi ajatella, että minun ajamisella nyt ei ole käytännössä mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta tai nyt se hallitus vouhottaa ja meinaa tehdä autoilusta kalliimman ja maaseutu tyhjenee. Toivottomuus säilyy.

Huoneiston lämpötilaa voi laskea vähän ja suihkussa nyt ei tarvitse lotrata minuuttikaupalla. Ruskea rasvakin kuulemma alkaa toimia vähän kylmemmässä ja se tuo terveyttä. Voihan sitä laittaa villapuseroa päälle ja töppöset jalkaan, jos vähän viluttaa. Toivoa on. Tietenkin voi myös ajatella, että se minun asumistapani nyt ei vaikuta käytännössä mihinkään ja lämmin ei luita riko. Kukaan ei tule minulle sanomaan milloin käyn suihkussa ja jätteitä en piruuttanikaan lajittele. Toivottomuus säilyy.

Ilmastonmuutokseen voi itse vaikuttaa, koska se on itse aiheutettukin. Ihmisten umpimielisyyteen ja typeryyteen ei juurikaan. Tehdään siis niin kuin Anton Vanha-Majamaa tässä blogissaan ehdottaa: kannattaa sulkea pois mielestään ainakin hetkeksi, mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Joten turhaa ahdistusta välttääkseen kannattaa jättää blogin kommentit lukematta.