Thelma & Louise

Vaaliennusteiden kakkospuolueen puheenjohtajaa tentittiin eilen television pääkanavalla ja hän jatkoi samaa ilmastopolitikkaa, jolla muutkin päättäjät uskovat pelastavan maapallon. Kun häneltä kysyttiin kantaa lihaveroon, niin puolueen linjan mukaisesti hän ei sellaiseen suostuisi. Sen sijaan fossiilisia polttoaineita käyttävän tuotannon energiaveroja voisi lisätä, mutta se näkyisi tietysti sitten lopulta ruuan hinnassa.

Mutta missä tässä on se kytkentä ilmastonmuutoksen torjuntaan? Vähenevätkö päästöt kun kansalaiset maksavat enemmän ruuasta? Jos tuotannon energiaveroja nostetaan ja se osa laitetaan tuotteen hintaan, miten se vähentää päästöjä?

Koko tästä menosta syntyy sellainen mielikuva, että antit ja petterit ikään kuin kaahaavat isolla mustalla nelivetomaastoautolla mustat aurinkolasit silmillä satalasissa jyrkänteeltä ulos. Niin kauan kuin vauhtia vielä riittää kaikki on hyvin. Ilmeisesti sitten kun maan vetovoima alkaa vetämään puoleensa tarpeeksi, niin aletaan kaivamaan kuoppaa siitä kohtaa, mihin auto on putoamassa.

Koko hässäkässä on joko unohtunut tai unohdettu se tosiasia, että ihminen on tupruttanut yhä lisääntyvissä määrin kaikenlaisia kaasuja ilmakehään ja muuta sälää ympäristöön kiihtyvällä tahdilla sitten 70-luvun, jolloin ihmisten tarpeista siirryttiin tyydyttämään ihmisten loputtomia haluja. Nyt vaaditaan yhtäkkiä gigaluokan toimenpiteitä, joilla kuvitellaan korjattavan tasapainoa, joka on jo menetetty. Fokus pitäisi siirtää niihin haluihin. Se vain tekee kipeää ja siksi on helpompi puhua rahasta - ja mielummin muiden rahasta.