Suomi on ykkönen!

Suomi on ykkönen hyvän tuottamisessa - lopettakaa jo turha kitinä

Mielipidekirjoituksen otsake Hesarissa. Ykkösen asema on saatu The Good Country Index - mittauksessa. Näitä vertailujahan näkee silloin tällöin milloin milläkin tavalla mitattuna. Usein Suomi on muiden pohjoismaiden mukana kärjessä. Erot ovat aika pieniä näiden välillä, joten hyvin pärjätään Pohjolassa.

Harvemmin tullaan ehkä ajatelleeksi, miten mittauksissa tulokset saadaan. Tässä TGCI-mittauksessa ja monessa muussa on sellainen perusongelma, että ne yhdistävät monia eri osa-alueita ja tulokseksi tulee joko keskiarvo, summa tai jollain muulla tavalla saatu painotettu indeksi. Silloin yhden asian heikko tulos kompensoituu toisen asian hyvällä. Maa saa siis yhdet synnit anteeksi kun on jossain toisessa puhdas kuin pulmunen. Toimii vähän kuin päästökauppa.

Toinen harha on se, että maiden saamat pisteet ja sijoitus omitaan ikään kuin omaksi henkilökohtaiseksi meriitiksi. Jos Suomi on hyvä, minäkin olen hyvä, koska olen suomalainen. Meitä suomalaisia on kuitenkin paljon ja kaikilla ei mene niin hyvin kuin toisilla. Vähävaraista toimeentulon rajoilla olevaa ei hirveästi lohduta Suomen sijoitus listoilla. Köyhyysrajan alla sinnittelee jo lähes miljoona kansalaista.

Kokonaan toinen kysymys on sitten se mikä määritellään hyväksi. Tottakai länsimaiset valtiot saavat hyvät tulokset kun mittaustulokset määritellään länsimaisten arvojen mukaan.

Alistair Miller on kuvannut tätä asettelua:

"...people who are by nature optimistic, amiable and untroubled by worries or doubts are happiest, when happiness is defined as a state of being optimistic, amiable and untroubled by worries or doubts."

Taloudellinen vauraus ja sosiaalinen menestys tekevät onnelliseksi, jos onnellisuus määritellään taloudelliseksi vauraudeksi ja sosiaaliseksi menestykseksi. Vastaaviin kehäpäätelmiin päädytään kun ei haluta katsoa asioita laajemmasta perspektiivistä ja sorrutaan asioiden pitämiseen itsestään selvinä.

Jos hiihtäjä valitaan Vuoden Urheilijaksi, harva kyseenalaistaa hänen arvoaan siinä. Vaikka ei itse edes olisi tippaakaan kiinnostunut koko urheilusta, niin voi silti olla iloinen hänen puolestaan. Sen sijaan, jos pitää formulasirkuksen ja muun autourheilun pyörittämistä rahtaamalla valtavaa kalustoa ja lukuisia ihmisiä ympäri maapalloa ilmastonmuutoksen ahdistamana aikana jokseenkin epäsuotuisana toimintana, saattaa nähdä formulasankarin urheilugaalan lavalla hymyilemässä hieman eri valossa.