Pölhöpopulismin riemuvoitto

Hesarin pääkirjoitustoimituksen esimies Saska Saarikoski puolustelee omiaan l'aamiaisgaten jälkimainingeissa.

"Viime viikkojen keskustelu pääministeri Sanna Marinin (sd) aterioista jakautui kahtia sen mukaan, tykkääkö mielipiteen esittäjä Marinista vai ei."

Ei Saska, ei jakaudu kahtia sen vuoksi pitääkö Sannasta vai ei. Se jakautuu kahtia sen mukaan pitääkö pölhöpopulismista vai ei.

Janne Saarikivi ainakin kutsuu sitä pölhöpopulismin riemuvoitoksi YLEn aamutv:ssä. Kansa sai mitä janosi. Yksinkertaisesti ajatteleville helposti kurkusta alas solahtavaa kuin jääkylmä meksikolainen mauton maissiolut.

Toimittaja Mikko Niskasaari kutsuu sitä poliittisen journalismin nollapisteeksi.

"Kovin monista politiikan toimittajista on tullut monotonisia politrukkeja. Oma poliittinen agenda on kokonaan syrjäyttänyt tiedonvälityksen, jonka alalla näillä puoluepukareilla on arvoa enintään käänteisenä kompassina: ainakaan siellä ei totuus asu, minne he osoittavat."

Vai miksikö aihe nousi esille sopivasti pari viikkoa ennen kuntavaaleja?

Saska Saarikoski kuittaa ajoituksen näin:

"Iltalehti saattoi juttunsa ajoituksella jopa pelastaa pääministerin ikävämmältä tilanteelta, koska muuten Marin olisi mitä ilmeisimmin jättänyt ateriaedun mainitsematta veroilmoituksessaan."

Tietoista tyhmyyttä? Vai ihanko myötätuntoa Saska ilmaisee tällä Sannaa kohtaan?