Nelikenttä

Nelikenttä on kätevä tapa hahmottaa asioiden yhteyksiä ja muodostaa kokonaiskuvaa ymmärrettävästi. Lukijalle tuttuja saattavat olla SWOT liike-elämästä ja politiikassa usein käytetty arvonelikenttä, jossa ulottuvuuksina ovat liberaali-konservatiivi ja oikeisto-vasemmisto.

Mutta mennäänpä ihan toiselle elämän alueelle, nimittäin rakkauteen. Rakkaus on vaikea asia hahmottaa, joten ehkäpä apuna voisi olla siis nelikenttä. Ulottuvuuksina voisivat olla kyky antaa ja kyky vastaanottaa rakkautta. Rakkautta voidaan osoittaa monella tapaa, joten tätä voi soveltaa mihin tahansa inhimilliseen toimintaan, jossa joku pyyteettömästi haluaa toiselle hyvää.

Koska rakkaus voi toimia kumpaankin suuntaan silloin kun on kysymys kahden ihmisen välisestä suhteesta, niin tätä pitää myös ajatella molempiin suuntiin toimivaksi. Mutta on ehkä helpompi aloittaa sillä, että minä annan ja toinen saa.

Onnekas

Jos minulla on kyky antaa ja toisella on kyky vastaanottaa, suhde on onnekas, koska rakkaus välittyy. Ei ole itsestään selvää, että meillä kaikilla on kyky vastaanottaa rakkautta. Itse asiassa se vaatii inhimillistä kypsyyttä ja vapautta kokea tunteita. Molempia saattavat estää erilaiset henkiset vammautumiset.

Onneton

Jos minulla on kyky antaa, mutta toisella ei ole kykyä vastaanottaa, tilanne on perin onneton, koska silloin rakkaus ei voi välittyä. Rakkauden potentiaali jää käyttämättä. Harmi molempien kannalta.

Rakkaudeton

Jos minulla ei ole kykyä antaa rakkautta, mutta toisella olisi kyky vastaanottaa, niin tilanne on vähän sama kuin edellä, mutta se jättää kuitenkin onneksi toiselle mahdollisuuden kokea rakkautta jonkun muun kanssa. Itse jään rakkaudettomaksi.

Menetetty

Mikäli kummallakaan ei ole rakkauden kykyä, peli on menetetty.

Rakkauden nelikenttä voidaan kuvata myös toisella hieman visuaalisemmalla tavalla:

Musta sydän tässä kuvaa kyvyttömyyttä rakastaa. Usein ajatellaan, että rakkaus ja viha ovat toistensa vastakohtia. C.G. Jung käytti vihan tilalla viisaasti valtaa, joka on yksi vihan muoto. Valta onkin yksi henkisen vammautumisen muoto, joka helposti tuhoaa kyvyn rakastaa.

Vihan (ja siis myös vallan) taustalla on tunteena aina pelko. Viha syntyy halusta tuhota uhkan lähde. Pelko sinänsä ei ole paha asia. Se estää meitä joutumasta vaarallisiin tilanteisiin. Mutta jos se estää kyvyn antaa tai ottaa vastaan rakkautta, se on itsessään vaarallinen ja tuhoisa tunne.

Palataanpa politiikkaan. Eilen kyseltiin eduskunnan kyselytunnilla hallitukselta, miksi Suomi on tutkitusti Länsi-Euroopan rasistisin maa. Rasismiin kuuluu oleellisesti viha ja vihapuhe mainittiinkin keskustelussa sen verran usein, että eräs edustaja vaati sen määrittämistä tarkemmin, koska hän piti vihaista puhetta ihan hyväksyttynä, eikä kukaan muukaan salissa esittänyt vastalauseita. Mikä siis eroittaa vihaisen puheen ja vihapuheen? Vastausta on ehkä turha pohtia sen enempää, koska peli on jo menetetty.