Lenkillä

A: Moi, kiva nähdä pitkästä aikaa.

B: Samat sanat, mites menee?

A: Siinähän se.

B: Mitä uutta?

A: No, just mä oon miettiny sitä kun aika paljon puhutaan nykyisin yksinäisyydestä, syrjäytymisestä ja sitä rataa.

B: Niin tehdään, onks siinä jotain erityistä, mikä sul on mieles?

A: Mä mietin sitä, et siin on yks sellanen kummallinen puoli, vähän niiku ristiriita. Haluutsa kuulla?

B: Anna palaa.

A: Kato ensin sanotaan, miten tärkeetä se on, et saa hyväksyntää toisilta, et tulee nähdyks sellaisena kun on, eiks nii?

B: Tietty.

A: No, sit jos sitä ei saa, niin tulee yksinäiseks, tulee tunne et ei oo jotenkin ok.

B: Selvä se.

A: No, sit sanotaan, et yksinäisyys on vakavaa terveydelle ja ihmisen pitäisi tehdä jotain, hakeutua muiden luo.

B: Ottaa itseään niskasta kiinni siis.

A: Joo, vois mennä vaik vapaaehtoistyöhön esmes kävelyttään vanhuksia.

B: Sehän on tärkeetä duunii, toisten auttaminen.

A: Joo, et tuntee tekevänsä jotain merkityksellistä toisille. Kyselee, mitä sille kuuluu ja yrittää olla sen kanssa läsnä.

B: Aha, mä tiedän mitä sä ajat takaa. Ethän sä itse tule siinä nähdyks.

A: Niinpä. Tai sit ne sanoo, et etsi ite joku harrastusporukka tai mee jakaa lettuja jonkun yhdistyksen toritapahtumaan, siel tapaa ihmisiä.

B: Nii, et jokainen on oman onnensa seppä.

A: Joo, eihän se sitä alkuperästä ongelmaa poista. Eiks ois parempi, et joku soittais sille ja kysyis mitä kuuluu ja pyytäis mesee tekee jotain.

B: Niinhän sitä viel joskus ennen tehtii. Huolehdittii toisista.

A: Sanos muuta. Nykyisin kaikki pitää olla itsestä kiinni.

B: Mut hei, kiva kun pyysit mukaan lenkille. Oli kiva nähdä taas.

A: Jep. Tais olla mun vuoro.