... kerran voittaa

Kolme tarinaa samasta aiheesta tänään mediassa. Näkökulma ja johtopäätökset erilaisia.

Mari Manninen vertaa hongkongilaisten tapaa protestoida emämaan kuristavaa otetta luovilla mielenilmaisukeinoilla Suomen euroviisuedustajien keskisormien maalaukseen.

Tässä on kuitenkin kysymys aivan eri asioista. Hongkongilaisten tavassa ei ole mitään vihaan ja aggressiivisuuteen viittaavaa. Kun taas suomalaisten vihaisten miesten hyökkäävää elettä on yritetty tehdä mukamas salonkikelpoiseksi. Jutussa ei vaan ole kerrottu, että mitä ne pojat oikein protestoivat. Vihan ilmaiseminen on siis itsessään ihan kiva juttu, jolle toivotaan menestystä.

Toisaalla YLE kertoo tutkijan näkemyksestä nyt käytävässä kuntavaalikampanjassa esiintyvästä vihan ilmaisusta. Koronan takia kampanjointi on kuulemma mennyt someen ja siellä pääsevät vihaiset huutajat parhaiten esille. Tutkija toteaa, että poliittinen kenttä on jakautunut somekampanjoinnissa kahteen leiriin: populistit ja muut.

"Näyttää siltä, että populistit pärjäävät somessa. Heidän äänensä tulee voimakkaasti esille ja aiheuttaa reaktioita. Sen sijaan demari- ja keskustahenkinen keskustelu ei näy somessa samalla tavalla."

No, ketäs ne populistit sitten ovat? Miksei sitä uskalleta sanoa ääneen? Pelkäävätkö toimittajat jo sonnan levittämistä niskaan? Kaikki sen tietävät, että someöykkärit löytyvät ennen kaikkea perussuomalaisten kannattajista.

Blogisti Saku Timosella alkaa jo olemaan mitta täynnä tästä. Öykkäröinnin ja vihapuheen on annettu levitä, koska siitä vaietaan. Ei uskalleta sanoa sitä, mitä pitäisi sanoa. Öykkärit voittavat ja vaikenijat saavat mitä tilaavat.

Katsotaanpa sitten ensi yönä saako tämä kansa mitä on tilannutkin kilpailussa, jonka ydinsanoma on: