Fukuyaman identiteetti

Arvostetulta amerikkalaiselta politiikan tutkijalta Francis Fukuyamalta ilmestyi kirja suomeksi viime vuonna:

Identiteetti - arvostuksen vaatimus ja kaunan politiikka

Koska identiteetti on tämän blogin yksi keskeinen aihe, niin kirjasta vähän tässä.

Fukuyama kirjoittaa asiantuntevasti, tiiviisti ja selkeästi. Helppo lukea maallikonkin. Kirjan rakenne on tavanomainen. Ensin kerrotaan juurta jaksaen ongelmallisesta aiheesta historian kautta ja kehitellään ajatusmalleja keskeisiin käsitteisiin viitaten. Lopussa sitten yhden luvun lyhyt ratkaisumalli.

Fukuyama luonnehtii identiteettiä ihmisen olemuksen kolmantena osana tunteiden ja järjen lisäksi. Identiteetti on hänen mukaansa tiukasti sidoksissa muiden toimesta saatavaan arvokkuuden tunnustamiseen eli siis hyväksynnän saamiseen. Identiteetti kehittyy ikään kuin kohteeksi sosiaaliselle hyväksynnälle. Ja koska sitä hyväksymistä jokainen tarvitsee, ihmisellä pitää olla myös identiteetti.

Kirjassa identiteetin käsitteen painotus on ryhmäidentiteetissä, vaikka yksilöllinenkin identiteetti mainitaan. Ryhmäidentiteetistä löytyykin sitten itse ongelma eli erilaiset yhteiskunnalliset jännitteet, joita sosiaalisista kuplista syntyy. Mutta ei siitä sen enempää. Pari asiaa pitää kuitenkin muuten nostaa esiin.

Ensinnäkin tuota ydinajatusta siitä, että identiteetti nyt vain on ihmisellä, ei kyseenalaisteta mitenkään. Olisi ollut mielenkiintoista saada myös sellainen näkökulma, että jospa identiteettiä ei ihminen tarvitsekaan. Fukuyama kertoo, että ihminen tarvitsee arvostusta ja siksi siis identiteettiä. Entäpä, jos joku pärjääkin hyvin ilman muiden arvostusta? Tarvitseeko silloin identiteettiäkään?

Jos identiteettiä tarvitaan hyväksynnän saamiseen, arvostuksesta lienee siis puute. Tässä katsotaan asiaa yksilön näkökulmasta niin kuin yleensä tapana länsimaisessa ajattelussa on. Entäpä, jos muut ihmiset tarjoaisivatkin arvostusta yksilölle ihan sellaisena kuin hän on, ilman sen kummempia identiteetin tunnuksia? Mihin silloin identiteettiä tarvitaan? Onko ongelma siis yksilön vai yhteisön?

Fukuyama kertoo, että identiteetti syntyy sisäisen ja ulkoisen minuuden ristiriidasta. Olisi ollut paikallaan avata tätä hieman enemmän. Hän kertoo kyllä yksilön toimijuudesta osana minuutta, mutta olisi kyllä voinut liittää identiteetin tarkemmin siihen minuuden osaan, jonka mieli luo representaationa eli mielikuvana itsestä. Se olisi tuonut uuden perspektiivin aiheeseen, koska tuo mielen representaatiohan itsestä on harha.

Jos arvostus kohdistuukin siihen, eikä subjektiiviseen minuuteen, mennään vähän hakoteille. Yksilön arvostus ja kunnioitus kun varmaan monen mielestä pitäisi perustua siihen, miten hän toimii, eikä siihen minkä värinen iho hänellä on tai minkälaiset kuteet hänellä on päällään.

Ja sitten se ratkaisu ongelmaan eli viimeinen luku.

Tässä Fukuyama tuo esiin juurensa länsimaisesta kulttuurista, vaikka onkin japanilaista syntyperää. Hän nimittäin tarjoaa ratkaisuksi ryhmäidentiteetin ongelmaan lisää identiteettiä. Meillähän on tapana se, että teknologian ikäviin sivuvaikutuksiin tarjotaan ratkaisuksi lisää teknologiaa, markkinatalouden virheisiin lisää markkinataloutta tai talouskasvusta aiheutuviin ongelmiin lisää talouskasvua. Se, että jostain pitäisi joskus luopua, ei tule kysymykseenkään.

Fukuyaman mielestä kansallinen identiteetti onkin ihan hyvä juttu, koska se pitää kansan yhtenäisenä. Nykyinen ongelma vain on se, että niitä ryhmäidentiteettejä tuppaa olemaan liian paljon yhdessä kansakunnassa ja sekös luo jännitteitä. Pitäisi siis luoda koko kansalle uusi yhteinen identiteetti, niin rauha maassa säilyy. Taisi vaan käydä kerran niin, että yksi kansa keskellä Eurooppaa yritti tätä viime vuosisadalla ja aika monta kansaa jäi jyrän alle.

Miksei ihminen voisi olla osa yhteiskuntaa, paiskia töitä, osallistua yhteisiin rientoihin ja äänestää vaaleissa ilman, että omaa kansallisen identiteetin? Höh? Ainakin, jos se yhteisö osaa antaa arvostusta ja kunnioitusta siitä, mitä hyvää se ihminen tekee muiden hyväksi ihan sellaisena kuin on, ilman identiteetin ulkoisia tunnuksia.