All is lost

Joku päivä sitten esitettiin telkkarissa elokuva All is lost, kaikki on mennyttä. Se on selviytymistarina neuvokkaasta yksinpurjehtijasta, jonka vene törmää keskellä valtamerta kelluvaan teräskonttiin. Monien jännittävien jälkeen hänet tietenkin pelastetaan, kun auttava käsi ilmestyy kuin tyhjästä, kuten Hollywoodissa on tapana.

Elokuvan epäansioksi voidaan ehkä mainita hengästyttävän pitkä lista niin sanotuista goofeista eli kohtauksista, joissa on joko tahattomasti tai tahallisesti tyhmiä virheitä. Ehkä kaikista typerin on se, kun sankarin vene alkaa upota ja hän päättää pelastautua yöksi pelastuslautalle, jonka hän sitoo köydellä kiinni uppoavaan veneeseen. No, eihän se tietenkään uppoa ennen aamua, muutenhan juoni olisi pilattu.

Goofeista tulee mieleen tämä ihmiskunnan selviytymistarina ekokatastrofeista, jonka kohtauksista ei typeryyttä puutu. Totuus kun pilaisi hyvän tarinan. Ihan samalla tavalla teknologiauskovaiset kiinnittävät itsensä uppoavaan laivaansa, kun parempi olisi päästää irti ja uskoa omiin kykyihin selviytyä.

Nyt ollaan pikku hiljaa siirtymässä uskosta hillitä tuhoa sopeutumisvaiheeseen. Annetaan siis periksi ja luotetaan siihen, että selvitään kun vaan rakennetaan tulvavalleja ja keksitään muita keinoja paeta sitä omaa typeryyttä. Seuraava vaihe onkin sitten pelastautukoon ken voi. All is lost. Pelastavaa kättä ei tule.